?

Log in

Sanojen takana, musiikin reunalla

Recent Entries

lachesis80

kuuluminen2

View

Navigation

October 25th, 2016

runotorstai: päämäärä

Share
kuuluminen2
hämärä laskeutuu väkivalloin
työntää likaista tyynyä kasvoille
räpäys räpäykseltä vie sävyt ja syvyydet
kasvattaa tienposken kivistä ruumiiden hahmoja

järven vesi on mennyt lyijyksi
minä olen mennyt minne ei saisi
puut kurottavat huolestunein oksin harmaata ilmaa
yrittävät vaivaannuttavan liki mutta
tässä edessä on junanikkunan samentava lasi
minua ei voi kukaan todella nähdä

September 29th, 2016

runotorstai: harmaa arki

Share
kuuluminen2
kynsien leikkuut hampaiden pesut
omien ja lapsen loputtomiin toistuvat
nämä meillä on luonamme ajan mittaamista varten
mutta ei pysyvästi (tätä emme muista)
jonain aamuna minua ei enää tarvita hammastahnaa puristamaan
jonain vuonna minulle tulee tekohampaat

September 22nd, 2016

runotorstai: hui

Share
kuuluminen2
huimauksen uhalla voi seisoskella kuilujen partailla
toivoen hirveää valaistumista elämän lyhyydestä
tiputella pikkukiviä lepytysmielessä

huilumaisen äänen luulla kutsuvan
sellaisten ihmeiden tykö että niiden tähden
sopii jättää koti ja perhe
voi kuule ruohot ja aidat ja
ketut niitten pihlajanmarjat

huikaisevan hetken saattaa olla aivan tyyni
särjettyään rikottuaan
sirpaleilla oma murheellinen kauneutensa

huitoessa käsivarret levällään voi erehtyä uskomaan että
lohduttomuus sillä hälvenee

September 17th, 2016

runotorstai: hento

Share
kuuluminen2
västäräkki kipittää tikkujaloin
keveä hiilipiirros asfaltin karkeassa pinnassa
aavistus siiveniskujen painottomuudesta
polveilevaa kirjoitusta hiekassa lumessa tuhkassa
kaikista kulkijoista ei jää näkyviä jälkiä
niiden puuttuminen ei mitätöi tehtyä matkaa
entropia on oma merkkijärjestelmänsä
lahjomaton etenevä aika johon
hiukkasista siroaa merkitysten polku

June 24th, 2016

maailmanpuu on tiettävästi saarni mutta
en minä menisi pihlajaa kaatamaan juhannusaattona
nämä sanoivat että siinä kai se kuin koivunoksatkin
pirtinpieleen koristeeksi ei ei –
jotain on osattava pitää
mukanaan
pyhänä
muistissa näinä banaaleina aikoina
kokot ja muut valkeat otettiin ennen vakavasti
jonkin kunniaksi jonkin pitämiseksi loitolla
minä en välitä tietää miksi olen nämä puut kasannut
perinteiden rakkaat epämääräiset painolastit
atavistinen lohtu ragnarökin edessä

June 20th, 2016

runotorstai: tanssi

Share
lyyristely
tämä on se rytmi jossa me astumme
(emmekä saa valita sitä itse):
valon liikahtaminen päivä päivältä korkeammalle
veden suhina suonistoissa kun
jokainen kapillaari laulaa samaa säveltä

kirkkauden laella on pitkitetty fermaatti
pistemäinen ihmettelevä mykkyys kaiken yllä
sanaton on pyhä on sanaton

vain askelen päässä alkaa seuraava pitkä kaari
valon kiiruhtamaton laskeutuminen pimeytensä luokse
tämä kehämäinen kulku
on ehkä meidän ainoa lohtumme
kaikki tapahtuu uudelleen eikä
mikään ensimmäistä kertaa eikä
mikään viimeistä kertaa
piiritanssissa on pidettävä toisia kädestä kiinni

June 13th, 2016

runotorstai: herkkä

Share
lyyristely
isoisältä jääneiden kirjojen joukossa oli
pojalle osoitettu avaamaton joululahja
haalistunut paperikääre
huilusonaatin nuotit
mullassa molemmat soittajamiehet
tuuli antaa äänen johon lehvästö nousee

minun osakseni jää löytää nämä unohdukset
huomiotta jääneet eleet
kun tiedän sen mitä jo tiedän
minuun käy väre kuin kitaran kielen näppäily
hyräys kuin ilmapatsas huilun valkeassa holvistossa
toivonko että minun lapseni avaa sen vihkon
kuulee muiden soittimien kaiut
toivonko että hän on enemmän kuin taitonsa
annanko hänen tulla muuksi kuin itse olen

June 2nd, 2016

runotorstai: kivi

Share
lyyristely
ilma puhuu kivivyöryn äänenpainoin
näkymättömät voimaväreet kiiruhtavat
pilvien painavasta kaaresta toiseen
sokeasti mahtinsa tunnossa
tuho iskee
putoava lohkare
täräyttävä muistutus kaiken hauraudesta

kivivyöryn raskaat jalat maiden yllä
kaukaisuudessa vuorenpeikkojen raisu äijäporukka
on vetämässä naapuriheimoa lättyyn

May 31st, 2016

runotorstai: säde

Share
kuuluminen2
täältä tasapainoisesta pohjoismaisesta yltäkylläisyydestä meidän
on vaikea mitata syntiemme kantomatkaa
on se melkoinen
meidän välillisesti aiheuttamamme tuhon säde
tässä aamuteetä hämmentäessä minä
vien tilan äänen ja resurssit
niin monelta että turha edes aloittaa
korsista kameleista ja niitten kantavuuslaskelmista
siten kuin maailma nyt makaa
on tänne korpikuusen alle syntyneiden
tunnettava radiaalisymmetristä syyllisyyttä joka suuntaan
lihansyönnistä halpavaatteista
ehjästä sateenpitävästä katosta päivien yllä

May 19th, 2016

runotorstai: ötökkä

Share
lyyristely
atavistinen kammo
sitä kohtaan mikä kuhisee
nivelikkäiden jalkojen jaokkeisten ruumiiden
jauhavien suuosien taukoamaton mekaniikka
hyönteistä ei parane katsoa silmästä silmään
heijastua viisteisestä kärpäsensilmästä
hajota osatekijöihinsä
jos ei elävällä kierrä punainen veri tai
keuhkojen tilalla on ilmaputkien verkosto
voiko sitä halutakaan ymmärtää
kekomieltä mehiläisten tanssivaa kieltä
samalla nimellä kutsutaan kaikkia
samalla myrkyllä kaikista pääsee
Powered by LiveJournal.com