Sanojen takana, musiikin reunalla

Runotorstai: kevät

lachesis80

4/29/10 09:33 pm

minusta ei kasva mitään kummallisuuksia
outoja ominaisuuksia joille pitäisi keksiä tarkoitus
jotka muokkaisivat minua ja maailmaa ympärilläni
haluaisin että kasvaisi!
olisin oma vuodenaikani
hennovihreä puistikko
kukkien loputon keto nupullaan ja lopulta puhkeaisin
ennennäkemättömään kukkaan kirkkaaseen hohtavaan
orpoa olla vain tämä sateensyömä piste
muiden vettyneiden kirjainten seassa
nähdä matossa vain roskat ja langanpätkät
ikkunoissa maiseman sijasta tahrat

• Tags:
  lyyristely

• 4 comments
• Leave a comment

• (Anonymous)

  4/30/10 02:31 pm (UTC)

  Miten kummallinen päähänpisto elämälle sattuikaan, kun ilmeni sinussa. Jos oletkin jo hennonvihreä kuin alkava ruoho, joka käyttää vettyneet tahrat ravinnokseen ja tummuu kohti kesää!

  • Reply
  • Thread

• ilonatammi.blogspot.com

  5/1/10 07:17 pm (UTC)

  hyvä aloitus tuo "minusta ei kasva mitään kummallisuuksia", muutenkin paljon ihastuttavia säkeitä runossasi

  • Reply
  • Thread

• (Anonymous)

  5/1/10 09:22 pm (UTC)

  Runoilija kadottaa runouden ja näkee vain pesemättömän ikkunan? Kuulostaa tutulta.
  
  Se, mitä runon minä haluaisi olla, tuo mieleeni sen, mitä nuori Edith Södergran uskoi olevansa : "Olen hauraskelloinen kevätkukka / joka nousee täynnä mullan surutonta voitonriemua : / elää kukistumattomana, varmana, vailla vastarintaa maailmassa." (Runosta Hyasintti, 1920).
  
  Juha "Muhadzir" Tuomikoski
  
  

  • Reply
  • Thread

• HARMAASUSI

  (Anonymous)

  5/2/10 07:10 pm (UTC)

  Hieno toivomus!
  Kuka ei haluaisi!?
  
  http://harmaasusi.blogspot.com/

  • Reply
  • Thread