lachesis80 (lachesis80) wrote,
lachesis80
lachesis80

runotorstai: päämäärä

hämärä laskeutuu väkivalloin
työntää likaista tyynyä kasvoille
räpäys räpäykseltä vie sävyt ja syvyydet
kasvattaa tienposken kivistä ruumiiden hahmoja

järven vesi on mennyt lyijyksi
minä olen mennyt minne ei saisi
puut kurottavat huolestunein oksin harmaata ilmaa
yrittävät vaivaannuttavan liki mutta
tässä edessä on junanikkunan samentava lasi
minua ei voi kukaan todella nähdä
Subscribe

  • runotorstai: harmaa arki

    kynsien leikkuut hampaiden pesut omien ja lapsen loputtomiin toistuvat nämä meillä on luonamme ajan mittaamista varten mutta ei pysyvästi (tätä emme…

  • runotorstai: hui

    huimauksen uhalla voi seisoskella kuilujen partailla toivoen hirveää valaistumista elämän lyhyydestä tiputella pikkukiviä lepytysmielessä…

  • runotorstai: hento

    västäräkki kipittää tikkujaloin keveä hiilipiirros asfaltin karkeassa pinnassa aavistus siiveniskujen painottomuudesta polveilevaa kirjoitusta…

  • Post a new comment

    Error

    default userpic
    When you submit the form an invisible reCAPTCHA check will be performed.
    You must follow the Privacy Policy and Google Terms of use.
    Help
  • 0 comments